Kirja kertoo kahdeksasta erilaisesta ihmisestä , jotka kutsutaan salaperäiselle Neekerisaarelle viettämään lomaa herra ja rouva Owenin toimesta. Jokaiselle ihmiselle on sattunut jotain menneisyydessään. Vieras joukkion saapuessa saarelle he saavat tietää että saarella ei ole ketään muita paitsi joukkio ja saaren talon palvelusväki herra ja rouva Rogers. Ensimmäisen illan aikana yksi joukkion henkilöistä kuolee mystiseen tukehtumiseen. Näin alkaa mystisten murhien sarja. Joukkio tekee johtopäätöksen että murhaaja täytyy olla yksi rajatuista eli yksi joukkiosta. Kukaan ei pysty luottamaan keneenkään on teemana. Salaperäisiin murhiin liittyy vanha lasten loru ja talon keittiön kymmenen pientä neekeripatsasta, joista yksi aina katoaa murhan jälkeen. Murhaaja yrittää noudattaa vanhaa lorua mahdollisemman hyvin ja murhat tapahtuvat lorun mukaisessa järjestyksessä.
Näin alkaa piinaava ja mielenkiintoinen tapahtuma sarja joka herättää lukijan mielenkiinnon. Christienin nerous on piinaavan hyvää. Hän yrittää saada lukijan miettimään tapahtumia ja päättämään kuka rajatuista on murhaaja. Tämä nostaa kirjan lukemis arvoa entisestään. Teos on ensimmäinen "suljetun huoneen arvoitus" eli tapahtumat käydään eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi rajatuista.
Teos tunnettiin myös nimellä Kymmenen pientä neekerinpoikaa joka on otettu pois käytöstä rasistisuuden takia. Kirja kyllä sisältää vielä rasistisia ilmauksia kuten neekerisaari ja neekeripatsaat. Jotka eivät nykyään kuulosta hyväksyttävältä.
Eikä yksikään pelastunut on dekkarina yksi parhaimmista ja luetuimmista teoksista kautta aikojen. Teos on kestänyt hyvin ikänsä vaikka on jo 73-vuotta vanha. Kielessä oli tietty vähän vanhoja ilmauksia mutta suomennos oli tehty hyvin ja selvästi. Kielellisesti Eikä yksikään pelastunut on selvää ja helppo lukuista joka sopii lukijalla kun lukijalle. Teosta pystyy suosittelemaan melkein kaikille. Jos et ole lukenut dekkareita suosittelen tätä lämpimästi.
Lastenloru
- Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
- vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
- Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
- vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
- Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
- yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
- Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
- nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
- Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
- vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
- Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
- niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
- On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
- syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
- Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
- kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
- On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
- kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
- Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
- hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.
